Yksi yleisimmistä ja suurimmista huolista lemmikin omistajilla liittyy pelkoon siitä, onko nukuttaminen lemmikille turvallista. Lemmikin terveydelle ja elämänlaadulle välttämättömiä toimenpiteitä saatetaan jättää tekemättä tämän pelon vuoksi.
Anestesiaan liittyy aina riskejä, sitä ei voi kieltää. Kysymys onkin siitä, miten riskit tunnistetaan ja miten ne minimoidaan. Ei ole yhdentekevää miten nukutus suoritetaan. Anestesiamenetelmät ja lääkkeet ovat erilaisia ja niihin liittyy erilaisia riskejä.
Perusterveen neljävuotiaan koiran anestesiariski on aivan erilainen kuin 12 vuotiaan sydänvikaisen koiran tai 8 viikkoisen koiranpennun. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö kaikkien näiden erilaisten koirien nukutus pystyttäisi tekemään turvallisesti.
Turvallinen anestesia koostuu seuraavista asioista:
Tiedosta yksilön terveydentilasta ja mahdollisista sairauksista. Tietoa terveydentilasta saadaan tekemällä kliininen perustutkimus sekä tarpeellisia laboratoriomäärityksiä. Anestesian kannalta olleellista on myös tietää sydämen toiminnallinen tila. Jos sydämessä on sivuääni tai on muuten syytä epäillä sydämen toiminnan olevan epänormaali on sydämen ultraäänitutkimus oikea tapa saada tietoa sydämestä ja sen toiminnasta ja sitä kautta mahdollisesti lisääntyneestä anestesiariskistä.
Yksilöllisestä oikean esilääkityksen eli rauhoittavan lääkkeen sekä nukututuslääkkeen valinnasta. Rauhoitus- ja nukutusaineet vaikuttavat aina elintoimintoihin, tilanteen mukaan on osattava valita oikea lääke ja tunnettava riskit kunkin lääkevalinnnan osalta.
Hengitysteiden turvaamisesta. Hengitystiet on yksinkertaista turvata asettamalla henkitorveen hengitysputki eli ns intubaatioputki. Tämän putken kautta potilas voidaan kytkeä anestesiakoneeseen, jonka kautta annostellaan tarvittava määrä nukutusainetta sekä happea.
Anestesiassa olevan potilaan elintoimintojen seuraamisesta. Leikkausta, hammashoitoa tai muuta toimenpidettä suorittava eläinlääkäri ei yksin kykene seuraamaan riittävällä tasolla potilaan elintoimintoja. Tähän tehtävään tarvitaan koulutettu eläintenhoitaja tai toinen eläinlääkäri. Seurattavia elintoimintoja ovat mm sydämen syketiheys eli pulssi, kiertävän veren happipitoisuus, hengitystiehys, verenpaine, uloshengityksen hiilidioksidipitoisuus ja sydänkäyrä. Näitä ja monia muitakin arvoja seuraamalla pystytään mahdollinen ongelmatilanne toteamaan ajoissa ja jopa ennaltaehkäisemään.
Heräämisvaiheen huolellisesta seurannasta. Myöskään eläinpotilasta ei pidä kotiuttaa nukkuvana. Turvallinen hetki kotiinlähdölle on, kun omat jalat kantavat ja lemmikki reagoi normaalisti kutsuun ja muihin ärsykkeisiin.
On luonnollista, että oman lemmikin nukutus pelottaa ja huolestuttaa. Kysy siis rohkeasti eläinlääkäriltämme miten nukutustoimenpide tehdään ja miten riskeihin on varauduttu.