NÄIN TULKITSET LEMMIKKISI VERINÄYTETYULOKSIA

Verinäytteitä ottamalla selvitetään eri syitä sairauteen ja niillä seurataan eläimen lääkityksen tasoa. Verinäytteet kertovat nopeasti, täsmällisesti ja luotettavasti eläimen tilasta. Ne ovat tärkeitä, kun tutkitaan eläimen terveyttä ennen kun tehdään anestesiatoimenpiteitä ja voivat kertoa terveysongelmista jotka eivät näy ulospäin. Tässä selitetään tavallisia testejä, jotta ymmärtäisit lemmikkisi verinäytetuloksia. Kysy henkilökunnalta lisätietoja. Haluamme, että ymmärrät hoitosuosituksemme ja näin hoidamme lemmikkiäsi yhdessä.

Laboratoriotutkimusten hinnat löydät hinnastosta.

TÄYDELLINEN VERENKUVA on yleisin lemmikeille ja ihmisille tehtävä testi. Verenkuva antaa tietoa lemmikin nestetasapainosta, puna- ja valkosolujen määrästä, infektioista tai verenhyytymishäiriöistä ja kertoo elimistön puolustusjärjestelmän kyvystä reagoida. Tämä testi on erityisen tärkeä, mikäli lemmikkisi on kuumeinen, oksentaa, ripuloi, on vaisu tai voimaton tai mikäli sillä on kalpeat limakalvot tai huonontunut ruokahalu.

  • HCT (hematokriitti, hkr) kertoo kuinka suuri osa verestä koostuu punasoluista. Tämän testin avulla voi saada selville onko lemmikki kuivunut tai onko sillä anemia (liian vähän punasoluja).
  • Hb (hemoglobiini) ja MCHC kertovat punasolujen kyvystä kuljettaa happea.
  • WBC (leuk, valkosolujen määrä) kertoo elimistön vastustusjärjestelmän soluista. Liian suuret tai pienet määrät voivat olla merkki erilaisista sairauksista tai infektioista.
  • NEU, LYM, MONO ja BASO ovat erilaisia valkosoluja, EOS (eosinofiilit) on tietynlainen valkosolu ja kohonnut arvo voi kertoa allergisista reaktioista tai parasiiteista.
  • PLT (verihiutaleet) ovat merkittäviä verenhyytymisjärjestelmässä.
  • RETIC (retikulosyytit) ovat punasoluja, jotka eivät ole vielä kypsyneitä. Suuret määrät kertovat regeneratiivisestä anemiasta (eläin on menettänyt suuria määriä punasoluja, mutta luuydin pystyy kuitenkin tuottamaan niitä lisää).

BIOKEMIALLISET TESTIT ovat testejä, jotka määritetään veren seerumista. Ne kertovat mm. sisäelinten toiminnasta ja elektrolyyttitasapainosta (erilaisten ionien tasapaino). Ne ovat tärkeitä, kun tutkitaan vanhempia lemmikkejä, eläimiä, jotka oksentavat tai ripuloivat, jotka ovat syöneet myrkyllisiä aineita, sekä eläimiä, jotka ovat pitkillä lääkekuureilla.

Eläinklinikka Avecissa tehdään seuraavia biokemiallisia testipaneeleja:

10 CLIP (GLU, UREA, CREA, BUN/CREA, TP, ALB, GLOB, ALB/GLOB, ALT, ALKP)

  • GLU (glukoosi) mittaa verensokerin pitoisuutta. Kohonneet arvot voivat kertoa sokeritaudista tai stressistä, hyvin matalat arvot voivat aiheuttaa kollapsin, kramppeja tai kooman.
  • UREA (BUN) kertoo eläimen munuaisten toiminnasta. Kohonnutta UREA-arvoa kutsutaan atsotemiaksi ja sen aiheuttaja voi olla munuais-, maksa- tai sydänsairaus, virtsatukos, shokki tai kuivuminen.
  • CREA (kreatiniini) kertoo munuaistoiminnasta.
  • TP (kokonaisproteiini) kertoo eläimen nestetasapainosta ja antaa tietoa maksan ja munuaisten toiminnasta sekä infektiosairauksista.
  • ALB (albumiini) on seerumiproteiini, joka auttaa kun arvioidaan eläimen nestetasapainoa ja se kertoo myös suolisto-, maksa- ja munuaissairauksista.
  • GLOB (globuliini) on seerumiproteiini ja määrä usein kohoaa kroonisten tulehdusten ja tiettyjen sairaustilojen yhteydessä.
  • ALT (alaniinaminotransferaasi, joskus ALAT) kertoo herkästi maksavauriosta, mutta ei kerro vaurion syytä.
  • ALKP (alkaliinifosfataasi, joskus käytetään nimitystä AFOS) kohonnut arvo voi kertoa maksavaurioista, Cushingin taudista ja nuorilla eläimillä aktiivisesta luustokasvusta. Kohonneet ALKP-arvot ovat yleensä merkittävämpiä kissoilla kuin koirilla.

17 CLIP (10 CLIP -testien lisäksi PHOS, CA, GGT, TBIL, CHOL, AMYL, LIPA)

  • PHOS (fosfori) on usein kohonnut munuaissairauksien, hypertyreoosin (kilpirauhasen liikatoiminta) tai verenvuototautien yhteydessä.
  • CA (kalsium) Muutokset veren kalsiumpitoisuudessa voivat olla merkki monista eri sairauksista. Kasvaimet, lisäkilpirauhasten liikatoiminta, munuaissairaus tai matala albumiinipitoisuus veressä ovat vain osa niistä sairaudentiloista, joissa veren kalsiumipitoisuus voi muuttua.
  • GGT (gamma-glutamyylitransferaasi) on entsyymi, joka kertoo maksasairaudesta tai liian suurista kortikosteroidipitoisuuksista.
  • TBIL (bilirubiini) Kohonnut arvo voi kertoa maksasairaudesta tai sairauksia joissa punasolut hajoavat. Testi auttaa eläinlääkäriä löytämään ongelmia sappirakon ja tiettyjen anemiatyyppien kanssa.
  • CHOL (kolesteroli) käytetään aputestinä, kun halutaan diagnosoida hypotyreoosi (kilpirauhasen vajaatoiminsta), maksasairaus, Cushingin tauti ja sokeritauti.
  • AMYL (amylaasi) Kohonnut arvo voi kertoa haimatulehduksesta tai munuaissairaudesta.
  • (LIPA) (lipaasientsyymi) Jos arvo on kohonnut, tämä voi kertoa haimatulehduksesta.

ELEKTROLYYTIT (Na, K, Na/K, Cl)

  • Na (natrium) on elektrolyytti, joka menetetään, kun eläin oksentaa ja/tai ripuloi tai jos sillä on munuaissairaus tai Addisonin tauti. Arvo antaa tärkeää tietoa eläimen nestetasapainosta.
  • K (kalium) on elektrolyytti, jota menetetään, jos eläin oksentaa, ripuloi tai virtsaa paljon. Kohonnut arvo voi kertoa munuaisten vajaatoiminnasta, Addisonin taudista, kuivumisesta ja virtsatietukoksesta. Jos kaliumin pitoisuus veressä on liian korkea, eläimen sydän voi pysähtyä.
  • Cl (kloridi) on elektrolyytti, joka usein menetetään, kun eläin oksentaa tai sairastaa Addisonin tautia. Kohonnut arvo kertoo usein kuivumisesta.