Suomessa punkit levittävät useita ihmisiin ja lemmikkieläimiin tarttuvia tauteja. Punkkien määrä on lisääntynyt, maantieteellinen levinneisyys Suomessa laajentunut ja punkkien levittämien tautitapausten määrä kasvanut jatkuvasti viime vuosien aikana.
Punkkivälitteiset sairaudet lemmikeillä
Koiriin ja kissoihin tarttuvia punkkien välityksellä leviäviä sairauksia ovat
-
borrelioosi, eli lymentauti
-
anaplasmoosi
-
erlichioosi
-
puutiasaivokuume (TBE)
Borrelia, anaplasmoosi ja erlichioosi ovat bakteerien aiheuttamia tauteja ja puutiaisaivokuume virusperäinen tauti. Borrelian, anaplasmoosin ja puutiaisaivokuumeen välittäjänä toimii puutiainen (Ixodes ricinus). Erlichioosin levittäjänä toimii puolestaan ruskea koirapunkki (Rhipicephalus sanguineus), jota tavataan yleisenä lämpimissä maissa, ja näin ollen se viihtyy Suomessa vain sisätiloissa. Yksittäisiä erlichioositapauksia on kuitenkin jo tavattu Suomessakin.
Punkkivälitteisten tautien oireet
Yhteistä kaikille näille sairauksille on se, että oireet ovat epämääräisiä ja monille infektiotaudeille tyypillisiä kuten
-
kuumeilu
-
ruokahaluttomuus
-
vaisuus, heikkous, väsymys
-
ontuminen
Kaikki tartunnan saaneet eläimet eivät saa näkyviä oireita, eivätkä kaikki punkkivälitteistä tautia kantavien punkkien puremaksi joutuneet eläimet saa tartuntaa. Punkkivälitteisen taudin saanut eläin voi olla täysin oireeton tai oireita ei havaita. Borrelioosi voi myöhemmin kehittyä krooniseksi niveltulehdukseksi tai munuaissairaudeksi, vaikka akuutti vaihe olisikin ollut oireeton.
Punkkivälitteisten tautien diagnosointi
Punkkivälitteisten tautien toteaminen ja varmistaminen ei sekään ole aina yksiselitteisen helppoa. Punkkivälitteistä tautia epäiltäessä eläimelle tehdään yleistutkimus ja otetaan verinäytteitä. Tyypillisiä muutoksia voidaan todeta verenkuvassa ja seerumiarvoissa, lisäksi voidaan määrittää vasta-aineita.
Hoito
Hoitona käytetään antibioottilääkitystä. Puutiaisaivokuumeeseen ei ole hoitoa, mutta onneksi virus aiheuttaa eläimille useimmiten vain oireettoman tartunnan.
Punkkivälitteisten sairauksien paras hoito on ennaltaehkäisy
Tehokkain tapa torjua punkkivälitteisiä tauteja on ehkäistä punkkitartunnat käyttämällä punkkikarkotetta. Tähän tarkoitukseen on saatavilla useita erilaisia valmisteita, joko iholle annosteltavien paikallisvaleluliuosten tai pantojen muodossa. Minkään karkotteen teho ei välttämättä ole 100%:nen joten päivittäinen ”punkkisyyni” on aina suositeltavaa. Punkit poistetaan esimerkiksi punkinpoimijoilla.
Useimmat punkkivälitteiset taudit vaativat tarttuakseen punkin kiinnittymisen 24–48 tunnin ajaksi. Punkkikarkotteen käyttö kannattaa aloittaa ajoissa keväällä, heti lämpötilan noustessa plussan puolelle. Punkkikausi kestää usein pitkälle syksyyn, niin kauan kun lämpötila pysyttelee nollan yläpuolella.
Punkkien ennaltaehkäisyn vaihtoehdot
-
tabletti (koira)
-
paikallisvaleluliuos (koira, kissa)
-
punkkipanta (koira, kissa)
-
”punkkitarkastus” ja punkkien poisto
Näin poistat punkin
Punkkilasso on paras väline punkin poistoon. Muita tapoja ovat punkkipihdit tai punkin poistaminen sormin. Lasso kirstetään punkin ympärille tiukasti lähelle ihoa ja punkki pyöräytetään irti ihosta. Punkin suuosista jää oikeinkin irrotettuna hyvin usein pieniä kappaleita ihon sisään. Paikkaan jossa punkki on ollut kiinnittyneenä saattaa tulla punoittava, hieman kohollaan oleva paukama. Reaktio johtuu ihon paikallisesta yliherkkyys- tai vierasesinereaktiosta eikä liity ihmisillä borreliatartunnassa kuvattuun rengasmaisesti leviävään ihottumaan. Ärtynyt kohta on hyvä puhdistaa haavanpuhdistusaineella päivittäin, kunnes reaktio on laantunut. Voit myös kääntyä eläinlääkärisi puoleen punkin irrottamiseksi oikein.
Ehkäisemällä lemmikin punkkitartunnat vähennät myös omaa ja perheenjäsentesi riskiäsi sairastua punkkivälitteiseen tautiin. Koirat ja kissat saattavat tuoda karvapeitteessään punkkeja kotiin ja sitä kautta ne saattavat päätyä ihmisen iholle. Punkkivälitteiset taudit eivät kuitenkaan tartu suoraan lemmikistä ihmiseen.
Lähteet
Punkki –puutiainen ja sen levittämät taudit; Jarmo Oksi, Matti K. Viljanen, Miia Jakava-Viljanen et al
Helsingin Yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, opetusmateriaali Helsingin Yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osasto, jatkokoulutusluennot; pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Helka Heikkilä, Cristina Perez Vera DVM, DACVIM